Perjantai, kele!

Perjantai, perkele! Perkele siitä syystä, että nyt on innostus, joka vaatii pirtsakoita voimasanoja. Ei ole paha perkele nyt. En tällä kertaa kertoa aamuisesta salikäynnistäni, jossa tein yläselkäliikkeitä ja hauishommia ihan huolella, johtaen siihen että lopputulema näytti siltä kuin kyynärpäiden ja olkapäiden välisellä alueella olisi olleet joulukinkut. En puhu nyt salihommista ollenkaan, koska en halua profiloitua ihmiseksi, joka puhuu salikäynneistään.

Töissä tein satunnaisia valmistelevia työhommia ja viestin menemään niin maan perkeleesti. Kaiken maailman viestintää tein, niin ja niitä valmistelevia hommia tietysti. Melkein kirjoittelin kirjoituksiakin, mutta ajatuksenjuoksu oli tällä kertaa aivan liian sähäkkää, että olisi pystyny keskittymään mihinkään yhteen asiaan. Liian rönsyileviä juttuja ei lue Erkkikään, joka on selkeästi valikoiva lukija.

Iltapäivällä päätin syrjäytyä harkitusti, katsoin elokuvia, imuroin ja pesin lattiat. Hienoja aikoja. Katsoin DVD:ltä Anchorman kakkosen (joka oli aika perkeleen hyvä kuten ykkönenkin oli) sekä Ford Fairlane - Rokkidekkarin. Jälkimmäisestä elokuvasta intoutuneena, tässä vielä lista Renny Harlinin parhaista leffoista paremmuusjärjestyksessä, leffan jälkeen lyhyt kuvaus suluissa:

1. Ford Fairlane - Rokkidekkari (Kovaa läpändeerosta, jotenkin vaan yltiöcool meno ja jova näyttelijäkaarti)

2. The Long Kiss (Samuel L. Jackson heittämässä kovaa läppää ja ajamassa lopussa autolla rekan takaosasta veret rinnuksilla)

3. Cliffhanger (Syltty vuorilla ilman paitaa)

4. Die Hard 2 (Jääpuikolla silmään)

5. Kurkunleikkaajien saari (Ei se nyt ihan niin paska ollut)